Tarkoitus on ollut nostaa treenimatka kymmeneen kilometriin, mutta tähän mennessä ollaan vasta kerran tehty tuo 10km matka -sillä kertaa matka tehtiin kuuden koiran kokoonpanolla ja menopelinä toimi mönkkäri. Se oli myös Jimmyn ensimmäinen kunnon pimeäntreeni, sillä tuohon mennessä oltiin vain muutaman kerran menty iltasella valaistulla liikuntareitillä.
Iloksemme saatiin huomata, että kyllä se kymppikin tuolta meidän sohvaperunalta luonnistuu, tosin seuraavana päivänä ja vielä sitä seuraavanakin oli Jimmyn arki pelkkää nukkumista ja lyhyitä ulkoiluita: Toinen oli moisesta voimatreenistä niin naatti pari päivää, että ulkoillessa tuntui kuin hihnan päässä olisi ollut pikkukoira yli-innokkaan kiskojahuskyn sijaan!
Uudenvuoden aaton iltana Jimmy alkoi olemaan jälleen oma energinen itsensä ja mentiinkin Jimmyn kanssa katsomaan vuodenvaihteen ilotulitusta, tämä kun ei moisesta paukuttelusta mitään piittaa. Samoin oli tälläkin kertaa: Jimmyä ei kiinnostanut raketit, vaan sen sijaan tämä olisi mennyt jokaista ihmistä iloisena tervehtimään. Ja tulipa moni iloinen juhlija tervehtimään Jimmyäkin!
Energiataso 100%:sti ladattu ja valmis jälleen purettavaksi!
Viime aikoina on tuntunut olevan huono tuuri mitä tulee treeneihin, varusteisiin ja säähän, mikä on ollut osasyynä sille, ettei tuo treenimatkakaan ole kasvanut.
Viime viikkoina on ollut enemmän liukkaita kelejä, jopa sellaisia ettei hiekoituksesta huolimatta tuolla oikein koira mielellään, tai ainakaan turvallisesti juokse. Pahimmillaan liukkauden lisäksi myös lämpötilat ovat olleet sen verran reippaasti plussan puolella, että ilma on ollut turhan raskas treenaamiseen.
Jo ennen joulua koin ikävän yllätyksen kun olimme lähdössä vetotreeneihin, kun huomasin että pyöräni takarengas oli tyhjentynyt. Sillä kertaa sitten mies lähti Jimmyn kanssa treenaamaan.
Olemme viime aikoina treenanneet paljon yhdessä ystävämme Lillin ja tämän huskyn, Kodan kanssa. Aina Koda ei meinaa pysyä Jimmyn vauhdissa mukana, joten olemme treenailleet koiria niin, että Lilli on mennyt pyörällä Kodan kanssa ja minä tai mieheni on mennyt Jimmyn kanssa.
Joku aika sitten päätettiin laittaa koirat pitkästä aikaa menemään yhdessä. Tarkoitus oli mennä niin, että menomatkalla koirat menevät erikseen ja paluumatkalla yhdessä. Itse jäin sillä kertaa odottelemaan varikolle. Yllätyksekseni koirat tulivat takaisin samoin, kun olivat lähteneetkin. Syynä se, että sillä kertaa seisinki oli pudonnut mieheni taskusta jonnekin. Mystisen asiasta teki se, että vaikka miten yritimme reitiltä seisinkiä etsiä, ei sitä löytynyt mistään! Eli eikun uutta seisinkiä askartelemaan...
Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota myös Jimmyn ravintoon ja proteiinin saantiin. Nyt kun matkakin on noussut, on tärkeää että proteiininsaanti on kohdillaan. Nämä ovat taas näitä asioita mitä ei ole aikaisemmin niin tarvinnut joutua miettimään: Ennen riitti perus nappularuoka ja silloin tällöin raakaruokaa. Nykyään nappulan lisäksi treenipäivinä Jimmy saa sen 250g jauhelihaa raakana, lepopäivinä luita ja kananmunia ravintolisänä. Tuntuu ainakin, että nykyisellä setillä Jimmyltä on löytynyt ihan mukavasti jaksamista treeneissä. Varsinkin kun muistaa huolehtia ruokinnan niin, että ruokailun ja treenin välissä olisi mieluiten se vuorokausi väliä.
Toinen juttu, mikä on aiheuttanut pohdintaa, on juurikin ruokinta-ajat. Tähän mennessä Jimmyllä on nimittäin ollut kokoajan ruokaa tarjolla ja tämä on syönyt kupista ruokaa omaan tahtiinsa. Nykyisin tuo systeemi on vähän huono, kun tosiaan treeniä edeltävänä päivänä kuppi täytyy nostaa sivuun, eli se ravinnon saanti on siinä mielessä satunnaista.. Jatkossa täytyisi varmaan siirtyä ruokinta-aikoihin ja olisi se varmaan sitäkin ajatellen fiksua, että sitten kun koirakaveri tulee taloon, ruoka-aikoihin siirrytään kuitenkin.
Välillä on niitä nättejäkin päiviä :)
Mahdollisuuksien mukaan treenailun lisäksi käytiin viime viikolla Jimmyn kanssa piipahtamassa Puuvillan ostoskeskuksessa. En ole koskaan opettanut Jimmylle liukuportaissa menoa kun en ole kokenut sille tarvetta, joten kerroksesta toiseen siirryttiin joko menemällä portaita tai hissillä. Olipa myös hauska yllätys kun törmäsimme Puuvillassa Johannaan ja tämän uusimpaan tulokkaaseen, pieneen Baloo-huskynpentuun! Siinä vaihdettiin sitten lyhyesti kuulumisia ja Jimmy taas yli-innokkaaseen tapaansa halusi tehdä tuttavuutta Baloon kanssa kun taas toinen oli hieman epäluuloinen moista intoilijaa kohtaan, reppana.
Puuvillassa
Viime viikon lopulla alkoivat ilmat kivasti kylmetä, mutta tosiaan liukkaus oli monin paikoin ongelmana. Näin ollen viikonloppuun mennessä oltiin menty vasta yhdet treenit, jotka olivat melko fiasko lämpimän kelin ja liukkauden vuoksi. Huomasi kyllä, että Jimmylle alkoi kertyä energiaa jota olisi hyvä purkaa nimenomaan näihin vetohommiin, sillä sekä perjantaina että lauantaina Jimmy jäi hetkeksi yksin ja kun palasimme kotiin, oli vastassa todisteet Jimmyn kepposteluista: Perjantaina oli kenkäkaapin päältä hävinnyt koirannamipussi, josta vastassa meitä oli enää vain kuoret eteisen lattialla. Lisäksi pussin vieressä ollut taskulamppu oli saanut myös osumaa. Lauantaina taas oli keittiön pöydältä otettu Dentastix-pussi, joka sekin oli eteisessä mutusteltu tyhjäksi.
Sunnuntaina kun päästiin vihdoin treenaamaan, Jimmy painelikin sata lasissa, kuono ja viikset kuurassa koko matkan!
Naurettiinkin miehen kanssa, että ollaan taidettu päästää peto valloilleen kun Jimmy on päässyt nyt kiinni näihin vetohommiin. ;) Sopii vain toivoa, että lopputalvi olisi kelien puolesta treeniystävällistä aikaa!
"En minä mitään keppostele."
