Blogia kirjoittelee 24-vuotias Satakunnassa asusteleva neitonen. Perheeseeni kuuluu avopuolisoni ja huskypojat Jimmy ja Joiku.
Olen pienestä saakka ollut koirien kanssa tekemisissä ja tunnenkin olevani varsinainen koiraihminen, sillä en osaisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa! Koska olin hyvin kiintynyt jo pienenä perhepiirissä oleviin koiriin, sain kokea myös koiraihmisenä olon varjopuolet hyvin nuorena: Hyvästien jättö rakkaalle lemmikille, silloin kun tuli aika päästää irti oli pienelle ihmiselle rankka paikka.
Tästä nurjasta puolesta huolimatta hankin ensimmäisen ikioman koirani, Jimmyn silloisen poikaystäväni kanssa ollessani 20-vuotias. Siihen mennessä, kun päätös huskyn hankinnasta tuli, olin rotuun perehtynyt hävettävän vähän. Alun perin haaveenani oli ottaa Welsh Corgi, mutta poikaystäväni sai pääni käännettyä. Toki olin jo pidemmän aikaa ihaillut huskyjen upeaa ulkomuotoa ja sinisiä silmiä, mutta itse rodusta en juurikaan tiennyt.
Päätös huskynpennun ottamisesta pisti pyörät pyörimään vauhdilla: aloin ahmimaan tietoa tästä arktisesta koirarodusta ympäri nettiä, katselin videoita ja selailin SHS:n pentuvälitys-sivua. Ilmoituksen Jimmyn pentueesta löysinkin tuolta SHS:n pentuvälityksestä ja kasvattajan nimen perusteella löysin hänen facebook-profiilinsa. Sattuipa sieltä löytymään kuviakin pennuista ja pentujen vanhemmista. Juurikin Jimmyn nähdessäni olin myyty, tuon pennun minä halusin.* Otin yhteyttä pentueen kasvattajaan ja jonkin aikaa hänen kanssaan kirjoiteltuani, maksoimme varausmaksun juuri tuosta kyseisestä pennusta.
*Näin jälkeenpäin täytyy todeta, että minulla kävi hurjan hyvä tuuri että kohdalleni osui juuri Jimmyn kaltainen yksilö, vaikka en sen kummemmin perehtynytkään vanhempien sukutauluun tai käynyt katsomassa vanhempia ja pentuja ennen varausmaksun maksamista. Ehdottomasti suosittelen kaikkia toimimaan pentua hankkiessa täysin päinvastoin: Tutustukaa huolella siihen sukutauluun ja käykää katsomassa pentuja sekä vanhempia ennen hankintapäätöksen tekemistä!
Pennun tuloa taloon odotellessa ja muuttoa valmistellessa sattui Youtubessa pyörimään reaaliaikainen lähetys huskynpennuista, Huskycam. Sitä seurailin aina kun oli luppoaikaa tai jos en saanut yöllä nukutuksi. En malttanut odottaa että pikkuinen tulee taloon!
Vielä pennun hakureissua edeltävänä iltana teimme lopullisen muuton, eli kuljetimme loputkin tavarat uudelle asunnolle ja laitoimme ne paikoilleen. Tämän jälkeen painelimme lemmikkieläinliikkeeseen, josta ostimme pentua varten kevytmetallihäkin ja säkillisen pentumuonaa. Seuraavana päivänä lähdimmekin sitten silmä kourassa pakkaskeliä uhmaten Seinäjoelta kohti Viinijärveä, jossa pääsisin vihdoinkin näkemään tulevan perheenjäsenemme!
***
Neljä vuotta myöhemmin voin oikeasti allekirjoittaa blogin nimen, olen kyllä 110%:sti rekikoirien viemää. Täysi huskyihminen. Ja voin kertoa, että tulevaisuudessa huskyjen rooli elämässäni ei ainakaan ole vähenemään päin! Mainittakoon myös, että sen lisäksi että sydämessäni on eritoten huskynmentävä paikka, on siellä tilaa myös muille rekikoiraroduille. Jonain päivänä taloon varmasti tulee vielä alaskanmalamuuttikin, kunhan saadaan asumukseksi omakotitalo pihoineen. :)
Jimmy:
Aloittaessani blogin kirjoittamisen, täällä seikkaili vain yksi siperianhusky, Jimmy. Minulla on ollut alusta saakka syvä yhteys Jimmyn kanssa, sillä kun tämä tuli taloon, olimme pääasiassa kahdestaan kun silloinen poikaystävä kävi armeijaa. Jimmy oli jo pennusta asti ihmeellinen tapaus siinä mielessä, että aina kun olin väsynyt ja menin lepäämään vaikka nokosille, Jimmykin meni nukkumaan.
Vielä tänäkin päivänä Jimmy tulee sänkyyn viereeni alkuillasta ja siirtyy lattialle nukkumaan sitten kun mieheni tulee nukkumaan.
Jimmy oli myös tosi nopea oppimaan. Meillä tuli matot lattiaan jo kun Jimmy oli 12-viikkoinen ja sen jälkeen tyyliin yksi pissavahinko pääsi käymään.
Jimmy oppi pennusta saakka kulkemaan autossa kun otin Jimmyn mukaani reissuille jo pienestä pitäen. Vielä nykyäänkin autoilu on Jimmyn mielestä tosi jees ja jos kysyn siltä että "mennäänkö ajeleen", se sekoaa innosta.
Luonteeltaan Jimmy on lempeä, ystävällinen, yltiösosiaalinen, älykäs mutta hieman kärsimätön. Voisin väittää, että äärimmäisen hyväluonteinen husky. :)
Vasta tänä syksynä olemme oikeastaan kunnolla aloittaneet vetoharrastuksen Jimmyn kanssa. Tätä ennen harjoiteltiin renkaan vetämistä, lenkkeillessä käskyjä ja satunnaisia kertoja ollaan kokeiltu pyörällä tai rollaattorilla menoa. Kiitos huskypiirien ja sen kautta saatujen ystävien, ollaan päästy treenaamaan koirakavereiden kanssa ja onhan se vetointo kaverin kanssa mentäessä ihan eri luokkaa. Toki nykyään uskallan jo hypätä pyöränkin selkään ja olla Jimmyn vedettävänä silloin kun koirakaverin kanssa treenaaminen ei ole mahdollista!
Syksyllä ollaan myös kokeiltu muutamia kertoja näyttelytouhuja epävirallisesti käymällä mätsäreissä. Sekin on sujunut ihan mainiosti, tosin mätsäreissä käynnin myötä on alkanut harmittaa se, kun en ehtinyt/tajunnut Jimmyä koskaan käyttää missään siperianhuskyjen erikoisnäyttelyissä ennen kuin tämän leikkautin...
Joiku:
Perheemme kasvoi yhdellä nuolikorvalla maaliskuun 2017 puolivälissä, kun laumamme vahvistukseksi tuli ei niin pieni, mutta sitäkin pippurisempi Joiku. Joiku on Arctic Power -kennelin kasvatteja ja pentueensa ainoa. Ajatuksena oli jo pidempään ollut hankkia toinen husky, mutta vasta syksyllä 2016 löimme asian mieheni kanssa lukkoon: Nyt on aika hankkia se toinen husky.
Otimme yhteyttä Arctic Power-kennelin Saanaan, jonka koiria mieheni oli ihaillut jo useampia vuosia. Kävimme Saanan luona loppusyksystä ja saimme kuulla mahdollisesta pentueesta.
Koska olimme jo pitkään miettineet pennun hankintaa teoriassa, päätöksen vahvistumisen johdosta epätietoisuus siitä, että koska pentu oikeasti tulisi taloon, oli välillä melkoista kärvistelyä. Erityisesti kun saimme tietää, että uudenvuoden aaton pentueeseen syntyi vain yksi uros, oli kaikki hyvin epävarmaa. Onneksemme Saana ilmoitti meille pennun ollessa noin kahdeksanviikkoinen, että me voisimme pennun saada. Onnesta soikeana sovimme, koska voisimme pentua ensimmäisen kerran tulla katsomaan pennun emän omistajan, Aneten luokse ja aloimme valmistautumaan vauvan tuloon.
Nyt arki onkin ollut hyvin pentupainotteista ja pennun kanssa opetellaan sisäsiiteyttä, tottelevaisuutta ja kaikkea sitä, mikä nyt pienen rekikoiran arkeen kuuluu.
N. 8-viikkoista Joikua katsomassa.
13,5 viikkoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti