Haettiin Jimmy (rek. nimi Amur) Viinijärveltä. Lähdettiin matkaan aikaisin aamusta ja yhden jälkeen oltiin perillä kasvattajan, Riikan tykönä. Pentu oli ujo ja kun sain ensimmäisen kerran pikkusen syliini, se tärisi pelosta ja ihmetteli joka puolelta tulevia käsiä jotka tahtoivat rapsuttaa sitä.
Tehtiin paperit, Riikka laittoi pikkuselle kaulapannan (itse kun sitä ei uskaltanut laittaa ettei säädöt mene pieleen) ja sitten lähdimme paluumatkalle. Aluksi pentu katseli takapenkiltä pahvilaatikosta pikkuisen levottomana ympärilleen, mutta jonkin ajan kuluttua tämä rauhoittui. Jimmy nukkui kolmisen tuntia putkeen, jonka jälkeen oli ensimmäinen ja ainut paluumatkan pysähdys Viitasaaren ABC:lla. Vein Jimmyä ulos jaloittelemaan ja hienosti tämä teki asiansa lumeen. Autoja ja outoja ääniä pikkuinen vähän vierasti, mutta sitten vietiinkin pieni nopeaa takaisin autoon, jotta ei saa liikaa kylmää ulkona, olihan tämän talven kovimpia pakkasiakin juuri tuolloin. Loppumatka sujui yhtä hyvin kuin tähänkin asti, pikkuinen jatkoi uniaan kotipihaan saakka.
Sisällä sitten tutustuttiin uuteen asuinympäristöön ja pian löytyi uusista leluista se suosikkilelukin; vinkusaukko joka sai jo ensimmäisenä iltana kovaa kyytiä.
Ensimmäinen viikonloppu
Pian koitti myöhäinen ilta, jolloin oli aika laittaa Jimmy nukkumaan varta vasten hankittuun kevytmetallihäkkiin. Tämähän ei ollut yhtään mieluinen paikka pikkuiselle, joten melkoinen meteli alkoi, kun reppanan sinne laitoimme. Aika äkkiä otettiin toinen sieltä pois, kun hätä oli niin suuri että ihan kipeää itsellä teki kuunnella sitä itkua. Jonkin ajan kuluttua sain kuitenkin pikkuisen rauhoittumaan syliini ja sen jälkeen laitettiin Jimmy takaisin häkkiin nukkumaan, jossa se jatkoi unia. Vaan eipä kauaakaan kun tämä heräsi jälleen ja alkoi itkemään kun luuli jääneensä ihan yksin. Edessä oli jokseenkin uneton yö, jota säesti Jimmyn surkea itku ja ulvonta, jopa siinä määrin että avokki ehti jokusen kerran hermostumaankin pikkuiselle. Hetkittäin Jimmy väsyi metelöimiseensä ja nukahti. Seuraavan kerran itse heräsin kun puoli kuuden aikaan alkoi taas se itku. Vein Jimmyä ulos ja samalla avokki siivosi häkin pennun sotkuista. Sitten jäin olohuoneeseen väsyneenä pennun kanssa, joka nukahti saman tien jalkoihini kun ei tarvinnut olla yksin. Pieniä nokosia siinä itsekin vetelin. Jonkun tunnin päästä laitoin ruokaa Jimmylle ja revin miehekkeen ylös sängystä. Olin itse aivan naatti. Jossain kohtaa nukahdinkin sitten muutamaksi tunniksi sohvalle, niin ettei mitään muistikuvaa, muuta kuin siitä, että nukahdin pentu sylissä ja jossain kohtaa Jimmy oli lähtenyt pois sylistä ja sen märkä kuono osui naamaani kun nukuin kyljelläni. Takana oli siis älyttömän raskas vuorokausi ja yö. Lauantaipäivä kului muutenkin vähän väliä pennun pissoja ja kakkoja siivoten. Pelottavasti alkoi näyttää siltä että se piti häkkiään vessana: suurimmaksi osaksi se meni sinne ainoastaan tekemään asiansa.
Jotta saatiin ehkäistyä häkin muuttuminen vessaksi, vietiin ruokakupit sinne sekä jotain Jimmyn leluja. Toinen yö sujui kutakuinkin samaan malliin kuin edellinen: kauhea itku kesti monta tuntia kun raukka teljettiin häkkiin unille. Avokki vei yöllä pentua pihalle välillä ja itse nukahdin totaalisesti koska olin niin väsynyt. Aamulla taas edessä oli häkin siivoaminen ja nukkumamaton ja lelujen peseminen, koska pentu oli kaiken onnistunut sotkemaan. Vähän väliä sai muutenkin kuurata sieltä täältä pennun pissoja ja kakkoja. Tuntui että mihin ihmeeseen tässä olikaan tullut ryhdyttyä.
Ensimmäinen viikko
Eilen, maanantaina alkoi näyttää siltä että pentu jo alkoi hoksaamaan idean siihen, miksi sitä vietiin vähän väliä pihalle. Muutenkin tihensin ulkona käyntejä ja pentu alkoi tekemään jo kakkansakin ulkona, ensimmäistä kertaa! Jokaisen onnistuneen ulkona käynnin seurauksena Jimmy sai makupalan ja kehuja ja rapsutuksia. Tämä tuntui oivaltavan että ulos kannattaa asiansa tehdä. Vahinkoja toki sisälle pääsi myös sattumaan, mutta suurimmaksi osaksi häkin perälle sanomalehdelle ja pääasiassa silloin, kun pentu oli pistetty häkkiin nukkumaan. Ruokailua on yritetty myös rytmittää siihen, että neljä kertaa päivässä pentu saisi ruuan ja niin, ettei viimeinen ruoka menisi hirveän myöhälle.
Tänään on jo ollut paljon vähemmän vahinkoja sisällä, häkkiä on saanut siivota yöunien jälkeen ja sen jälkeen kun uudestaan laitoin pennun häkkiin nukkumaan kuuden jälkeen ja pari pientä pissavahinkoa on sattunut eteisen lattialle, lähelle ulko-ovea mainittakoon, mikä vähän kompensoi vahinkoja. Pikkuinen ei vielä pyytää osaa ulos, mutta menee eteiseen pyörimään mistä tietää että nyt äkkiä ulos. Ikkunan alustasta on tullut ulkona pennulle ”vessa”, joka on sikäli hyvä paikka, että sen saa sinne nopeasti vietyä ja ei häiritse visuaalisesti ihmisiä.
Käskyistä pentu osaa jo tunnistaa oman nimensä ja kutsun sekä ei:n, mikä on jo todella hyvä. Myös häkissä itkeminen on vähentynyt. Enää ei pitkin yötä pidetä huutometeliä, ainoastaan aluksi kun pentu sinne joutuu. Ruokailukin on tänään saatu rytmitettyä siihen neljään ateriaan ja enimmillään yksittäisessä ruoka-annoksessa on puolet ollut uutta penturuokaa.
Pian edessä on viides yö, saas nähdä miten sujuu.
Ylläoleva teksti on pentupäiväkirjasta, jota minun oli tarkoitus kirjoittaa kun huskyni Jimmy tuli taloon. Jostain harmillisesta syystä pentuaika kuitenkin meni pennun kanssa touhatessa, sen sijaan että olisin jatkanut pentupäiväkirjan kirjoittamista ja kirjoittelu jäikin tähän.
Tänä päivänä kieltämättä harmittaa moinen laiskuus, olisihan se nimittäin kiva palata takaisin pentuajan kommelluksiin -niin hyviin kuin huonompiinkin hetkiin. Vaan tehty mikä tehty, tai jätetty tekemättä. Koiran omistamisen onni on kuitenkin se, että jokaiseen päivään mahtuu jos jonkinmoista kommellusta, eli eiköhän sitä kirjoitettavaa tule jatkossakin. Josta päästäänkin siihen, että mitä tämän blogin olisi tarkoitus sisältää:
Tällä hetkellä omistan siis yhden, aivan pian 4 vuotta täyttävän siperianhuskyuroksen. Asumme Satakunnassa, tällä hetkellä kerrostalossa koirapuiston läheisyydessä, toki haaveena on jonain päivänä omakotitalo aidatulla pihalla. Koirani Jimmyn kanssa harrastetaan koirapuistoilun ja normaalien hihnalenkkien lisäksi valjakkourheilua ja aina välillä käydään mätsäreissäkin. Kesäaikaan käydään usein uimassa. Haaveena on myös vähintäänkin toisen huskyn hankkiminen ja jossain vaiheessa lauma kasvaa varmaan siitäkin, jahka päästään siihen vaiheeseen elämässä, että asutaan siellä omakotitalossa. ;) Tervetuloa lukemaan siis tätä blogia, mikäli rekikoirat ja kaikki niihin liittyvä kiinnostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti