Treeniä ja synttäreitä

Viime viikolla päästiinkin sitten jo vähän reippaammin treenaamaan! Treeniviikko alkoi jo heti maanantaina, kun suunnistimme aamusta Porin metsään yhteistuumin ystävämme Lillin ja tämän huskyn, Kodan kanssa.
Jimmy ja Koda ovat siinä mielessä hyvä parivaljakko kun kummankin treenitausta on vetohommien suhteen vähäinen, tyyliin perusjutut hallussa mutta ei sen enempää. Lisäksi molemmat ovat aika lupsakoita luonteeltaan, hieman ehkä jopa mammanpoikia, sillä toistaiseksi kummallakaan ei ole kotona koirakaveria. Koda on tottunut harrastamaan Lillin kanssa, Jimmy taas minun ja mieheni kanssa.
 Aikaisemmin ollaan treenattu niin, että yksi toimii musherina (yleensä mieheni) ja loput vain pyöräilevät mukana. Siinä on huomannut selkeästi miten koirat vilkuilevat jos pyöräilijät jäävät jälkeen ja ylipäätään sanotaan, että vetotreeneissä ns. jäniksen käyttö ei ole hyvä juttu. Näin ollen ollaan nyt pari kertaa treenattu Kodan ja Jimmyn kanssa niin, että ainoastaan musher lähtee lenkkipolulle ja muut jäävät varikolle odottamaan.

Ensimmäisellä kerralla mieheni toimi jälleen musherina ja me jäimme Lillin kanssa varikolle. Yllätys oli suuri kun mieheni tuli takaisin alta aikayksikön! Koda oli kuulemma yks kaks tehnyt täyskäännöksen takaisin, eikä siinä auttanut muu kuin palata takaisin. Matka jäi niin lyhyeksi, ei varmaan puoltakaan kilometriä, joten Lilli päätti kokeilla mennä poikien kanssa vielä. Ajattelin, että eiköhän tuolla kokoonpanolla homma toimi, sillä jos Lilli on mukana, on Kodalla intoa vetää ja Jimmy taas on ennenkin mennyt vieraan musherin kanssa.
 Nyt pojat vetivät hieman pidemmälle, mutta tällä kertaa Jimmyn meno vuorostaan oli hyytynyt, kun tämä oli tajunnut ettei isäntäväki ollutkaan mukana!
 Maanantaina sitten kokeiltiin uudestaan samaa järjestelyä, että Jimmyn ja Kodan kanssa matkaan lähtee Lilli. Taas kerran aikalailla samassa kohtaa Jimmy löysäsi liinat ja päätti että takaisin on palattava. Voi näitä meidän mammanpoikia!

Keskiviikkona vietettiinkin sitten Jimmyn 4v-synttäreitä. Juhlapäivän kunniaksi Johanna kävi hieromassa Jimmyn ja ilokseni sain kuulla, että tällä kertaa jumeja ei löytynyt juuri lainkaan! Hieronnan jälkeen tein Jimmylle synttärikakun ja tämä sai myös lahjaksi jättikokoisen puristeluun. Kyllä kelpasi herkutella!

Synttärisankari.

Torstaina käytiin vaihteeksi pinkomassa koirapuistossa. Aluksi näytti siltä, että Jimmy saa puistoilla yksin, mutta onneksi sitten saatiin kuitenkin seuraa. Otinpa kerrankin kamerankin mukaan niin sai räpsiä vähän kuvia, kun toinen nautti vauhdin huumasta pinkoessaan täysillä puistoa ristiin rastiin. Harmi vain kun keli muistutti enemmän jotain kevään loskasäätä, kuin marraskuista talvea. Kotona pääsikin sitten taas pesemään koirapyykkiä.

 *Naurattaa*

 Täältä mä tuuuunn!

Perjantaina treenailtiin Johannan koirien kanssa Porin metsässä. Jimmy sai treenikaveriksi Gimman ja meidän oli tarkoitus mennä pyörällä Katinkuruun saakka, jos koirat vain jaksavat. Tästä matkaa kertyisi yhteensä noin 7km. Johanna lähti edellä Emman ja Fanin kanssa pawilla ja me tulimme perässä. Asiat eivät kuitenkaan menneet niin kuin Strömsössä, sillä noin muutaman sadan metrin jälkeen ensimmäisen risteyksen kohdalla oli alikulkutunneli, josta olisi pitänyt jatkaa suoraan eteenpäin. Huusin 'eteen', mutta koirat kääntyivät oikealle. Yritin palata takaisin alkuperäiselle reitille käskemällä koiria kääntymään vasemmalle alikulun jälkeen, mutta huutoni kaikuivat kuuroille korville. Matka jatkui siis eteenpäin kunnes pysäytin koirat tajuttuani, ettei reitti vie minnekään. Käänsin pyörän ja selvittelin liinat, jonka jälkeen palattiin takaisin ja yritin uudestaan koirat saada kääntymään alikulun kohdasta, tällä kertaa oikealle siis. Kömpelösti saatiin käännös tehtyä ja hetken matka jatkui, kunnes töppöjalkaisen Gimman vauhti muuttui hädin tuskin raviksi ja koipeliini-Jimmy taas vain löntysti vierellä. Kehotuksista huolimatta molemmat vain jolkottelivat liinat löysällä ja tein päätöksen, että palataan takaisin. No, paluumatka sujuikin sitten ihan kivasti! Harmi vain kun matka jäi hieman lyhyeksi. Selkeästi lainakoira Gimmaa epäilytti jokin sen alikulun läpi menemisessä ja ehkäpä vieras musher oli myöskin sellainen juttu, että käskyjen kuuntelu ei neitiä niin kauheasti huvittanut.
 Varikolla odoteltiin sitten mieheni ja koirien kanssa Johannaa takaisin. Gimmalla oli kauhea tarve vahtia palautusjuomakulhoja, jotta Jimmy ei menisi kulhoille. Mainittakoon tässä kohtaa, että kyseiset kulhot eivät Jimmyä kiinnostaneet lainkaan. Pidin sitten neuvonpitoa asiasta Gimman kanssa komentaen tätä olemaan pörisemättä Jimmylle ja kiskomatta kuppien suuntaan. Innokas kiskonta loppui aina hetkeksi, kun komensin Gimman maahan ja tämä napitti minua silmillään haukahtaen malttamattomana: noniin näetkö, minä tottelin, sitä herkkua tänne nyt jo! Hupsu tyttö.

Saavuttuaan varikolle, kerroin Johannalle meidän kovin lyhyeksi jääneestä treenistä ja hän sitten ehdotti, että tultaisiin iltapäivällä vielä käymään heillä, niin Jimmy pääsisi vetämään yhden hänen koiransa kanssa, jonka kanssa tänään pitäisi treeni vielä tehdä.
Iltapäivällä musherina toimi mieheni, eikä tällä kertaa tullut mutkia matkaan, vaan Jimmykin pääsi vetämään enemmän kuin kilometrin! Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi reilu kolme kilometriä.

Essi ja Jimmy

Sunnuntaina treenailtiin vielä viimeisen kerran sille viikolle. Tällä kertaa Jimmy pääsi vetämään valjakossa sanan varsinaisessa merkityksessä. Aikaisemmin Jimmy on mennyt ainoastaan kahden koiran kokoonpanolla, mutta tällä kertaa viisi koiraa pääsi mönkijän eteen tekemään voimatreeniä. Johanna toimi musherina ja mieheni lähti pyörällä varmuuden vuoksi mukaan, sillä kun mukana oli uusia, mönkkäriin tottumattomia koiria kuten Jimmy ja Koda, on hyvä että mukana on joku, joka voi ottaa tarvittaessa koiran, jos koira päättääkin tehdä täysstopin valjakossa. Me jäimme Lillin kanssa varikolle, minä kameran kanssa valmiuteen ja Lilli laittoi koirille palautusjuomat valmiiksi. Aluksi Koda oli pyöräkoirana, eli lähimpänä mönkijää, jonka jälkeen vauhtiparina oli Jimmy ja Essi ja johdossa Emma ja Fani. Liikkeelle lähdettäessä molemmat pojat vilkuilivat taakseen epäluuloisesti mutta lähtivät kuitenkin matkaan.
 Lillillä ja minulla oli jännittävät viisitoista minuuttia kun odottelimme valjakon saapumista, sillä koskaan ei tiedä varikolla seisoskellessa, että mitä matkan aikana tapahtuu! Iloksemme saimme kuitenkin huomata, että valjakko tuli takaisin ja meidän kummankin koirat olivat mukana, ainoastaan Koda oli siirretty Jimmyn viereen ja Essi pyöräkoiraksi. Matkaa kertyi reippaat kolme kilometriä ja kotiin viemiseksi tuli väsynyt huskyrulla.

 Vai pitäisi heti aamutuimasta treenaamaan lähteä?

 Alkulähdössä näkee toisinaan lentäviä koiria!

 Lähtökiihdytys.

 Johdossa Fani ja Emma, vauhtiparina Koda ja Jimmy, pyöräkoirana Essi

Unirulla.