Untuvikolle ja varsinkin tällaiselle minun kaltaiselleni nössölle vetotreenaaminen on aluksi aika hurjaa menoa, sillä vaikkapa pyöräilemään tai autoa ajamaan opeteltaessa sitä voi lähteä hitaasti liikkeelle kunnes menopelin hallinta on vakaata, mutta koira taas lähtee pinkomaan sata lasissa heti alusta asti. Aika äkkiä sitten tuli jätettyä rollaattori vain varastoon pölyttymään ja Jimmy pääsi vetämään vain juoksuvyössä lenkeillä.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Vaikka olinkin valjakkoharrastuksesta paljon lukenut niin kirjoista kuin netistäkin, niin paras opettaja on käytäntö. Joskus kuitenkin käytännön kautta mentäessä joutuu oppimaan asioita kantapään kautta ja jos jossain asiassa on tehnyt virheitä, seuraukset näkyvät myöhemmin. Jimmyn kanssa treenaillessa tällainen asia oli ääniarkuus, joka vielä tänäkin päivänä vaikuttaa hieman Jimmyn treenaamiseen.
Vetotreenauksen alkeita kun käytiin Jimmyn kanssa läpi, minulta jäi väliin täysin koiran totuttaminen perässä tulevan esineen ääneen ja siirryimme saman tien kevyehkön taakan vetoon, kun käskyjen opit olivat menneet perille. Toisin sanoen Jimmy ei perässä vetänyt aluksi mitään ketjuja tai muuta kolisevaa, joka näin jälkeenpäin mietittynä olisi ollut ehdottomasti paras tapa aloittaa. Sen sijaan siirryimme suoraan auton renkaan vetoon. Renkaanvetoharjoitusten jälkeen oli tosiaan satunnaisia kertoja pyöräilyä ja sitten ne muutamat rollaattorikokeilut, joista ainakin kaksi kertaa olivat kunnon fiaskoja.
Näiden treenien välissä oli aikamoisia taukoja ja nuo pari ikävää treenikertaa varmaan aiheuttivat jonkinlaisia traumoja Jimmylle, sillä lopputulemana oli, että viime tammikuussa kun yli puolen vuoden treenitauon jälkeen laitettiin Jimmy pawtrekkerin eteen ystävämme luona, se koitti vain pakittaa pois valjaista häntä koipien välissä!
Käytännössä saatiin aloittaa melkeinpä nollasta treenaaminen ja ensin Jimmy pääsikin juoksemaan ihan vain kanssani juoksuvyössä jonkin matkaa, jonka jälkeen kokeilimme uudestaan ja koirakaverin kanssa vetämistä. Pienen alkulämmittelyn jälkeen ja innokkaan kaverin kanssa sitä sitten jo aika reippaasti lähdettiin vetämäänkin!
Ensimmäinen treenikausi
Kun säät vihdoin sallivat, aloitettiin treenaaminen syyskuun loppupuoliskolla ja muutamat ensimmäiset kerrat treenailtiin ystävämme Johannan ja hänen koiriensa kanssa. Tällä kertaa pitkästä tauosta huolimatta Jimmy lähti koirakaverin kanssa heti vetämään, eikä pakitellut valjaista heti kun tajusi joutuvansa pawin eteen!
Aina ei kuitenkaan aikataulujen takia yhteistreenit olleet mahdollisia, niin päätettiin kokeilla, miten Jimmy menee yksin pyörän edessä ja hyvinhän sekin on sujunut. Nyt ollaankin pyritty pitämään treeni säännöllisenä ja ollaan treenattu noin kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Matkat ovat vielä aika lyhyitä, perus treenimatka on ollut 2-3km ja pisimmillään ollaan kerran tehty noin kuuden kilometrin lenkki.
Treenikauden alussa innostuin valtavasti siitä, miten Jimmyn kanssa vetohommat näyttäisi oikeasti olevan mahdollisia ja päätin, että nyt täytyy vain lisätä treeniä niin saa koira tehdä sitä mihin se on luotu ja saadaan pois sitä edellä mainittua ääniarkuuttakin. Jimmy kun vieläkin pelästyy jos mennään vaikkapa juurakkoista polkua pitkin ja takana tuleva pyörä rämisee äänekkäämmin: nykyään se liikkuu eteenpäin kyllä, mutta vilkuilee silti taakse aina välillä hieman epäluuloisesti.
Lähdössä treenaamaan koirakaveri Kodan kanssa.
Hyvät valjaat ja harjoitus tekee mestarin
Aika pian sain kuitenkin huomata, että pelkästään se, että treenataan säännöllisesti, niin koira kehittyy ei riitä, vaan valjakkoharrastuksessa on monia muitakin huomioon otettavia seikkoja!
Kaikki lähti siitä, kun linkkasin facebookissa erääseen husky-ryhmään pätkän meidän treeneistä ja aloitin keskustelun siitä, että miksi Jimmyn liikkeellelähtö on niin laiskaa. Sillä vaikka nyt sainkin Jimmyn menemään eteenpäin ilman että se olisi yrittänyt vain karata peruuttamalla pois valjaista, ei sen liikkeellelähtö ollut mitenkään kovin vauhdikas vaan vasta treenin loppupuoliskolla Jimmy innostui kunnon reippaaseen laukkaan ja Johannan koirankin kanssa mentäessä Jimmyn oma meno oli vähän laiskahkoa verrattuna tähän toiseen koiraan. Aluksi Jimmyn treenivideo sai positiivista palautetta, jonka johdosta linkkasin keskusteluketjuun vielä editoimattoman version ko.treenistä. Editoimattoman version nähtyään ihmiset alkoivat esittää mahdollisia syitä laiskaan starttiin ja huomio kiinnittyi ensimmäisenä Jimmyn juoksutekniikkaan, peitsaamiseen. Hölmönä googletin tuon termin ja yritin katsoa tarkkaan videolta, että näkyykö siinä tosiaan tuota mainittua käyntitapaa ja kyllähän se Jimmy siellä tosiaan eteni peitsaten.
Kommentoijat olivat huolissaan tästä ja suosittelivat käyttämään osteopaatilla ja laittamaan koira sairaslomalle kokonaan vetotreeneistä. Eräs huskykasvattaja huomautti myös, että valjaat eivät ole sopivat.
Siinä kohtaa, keskellä yötä ihmisten kommentteja lukiessani minuun iski epätoivo. Ei helvetti, eihän tästä tule mitään jos en edes tajunnut, että koirani juoksee kipeän näköisesti, sillä on epäsopivat valjaat ja olen sitä vain sokeasti treenannut. Hetken aikaa asiaa objektiivisesti pohdittuani totesin kuitenkin itselleni, että Jimmy vetää silti aina vetotreenien viimeisen kilometrin ihan sata lasissa, eli ehkä mistään lihasjumeja vakavammasta asiasta ei ole kyse. Minun oli myös pakko myöntää että Jimmyn tämänhetkiset vetovaljaat olivat venähtäneet käytössä, joten uusien valjaiden hankinta olisi ehkä tosiaan paikallaan. Se järkevä puoli minussa kyllä tiesi ja ymmärsi ettei kaikkea voi tietää ja tajuta kun on vasta ensimmäistä syksyä säännöllisesti näitä juttuja harrastanut.
Huskyharrastajaystäväni Johanna on myös urheilukoirahieroja, joten pyysin häntä käymään hieromassa Jimmyn ja itseasiassa aikalailla samoihin aikoihin tuon fb-myrskyn kanssa hän oli koirapuistotreffeillä todennut, että Jimmyllä tuntuu olevan jonkin verran lihasjumeja. Hieronnan lisäksi päätin vähentää vetotreenien määrää kolmesta kerrasta viikossa kahteen. Treenejä en jättänyt kokonaan pois, koska Jimmy ei näyttänyt muuten mitenkään kipuilevan ja halusin nähdä tarkemmin, että miten paljon treenatessa se Jimmyn kulku oikein sitä peitsaamista on. Päätin myös hankkia Jimmylle ihan omat valjaat ulkoiluun, niin että vetovaljaat olisivat vain vetohommia varten. Jossain vaiheessa nimittäin päädyin käyttämään Jimmyllä vallan vetovaljaita ulkoillessa.
Näytti siltä, että välillä treenatessa oli tuota peitsaamista, välillä ei. Peräpään liike oli kuitenkin joka tapauksessa treenien alussa jäykähköä, vaikka lämmittelystäkin pidettiin kyllä huoli ennen treeniä, meillä on nimittäin yleensä tapana mennä treenipaikalle ja takaisin kävellen, jolloin sekä lämmittelyt että palautusliikunnat tulee näppärästi hoidettua.
Jonkin ajan kuluttua siitä kun Jimmylle hankittiin perus ulkoiluun tavalliset y-valjaat, alkoi Jimmyn liike olemaan rennompaa ihan tavallisilla kävelylenkeilläkin. Lieneekö peräpään jumiutumiseen syynä sitten vain se, että Jimmy käytti jatkuvasti samoja valjaita, jotka eivät tosiaan enää istuneet niin kuin piti plus tietenkin vetotreenien myötä lisääntynyt lihasten käyttö. Ei mielestäni ole lainkaan kaukaa haettua, että jos koira kulkee epäsopivissa valjaissa jatkuvasti, se myös oppii kulkemaan siten että lihasjumien laukeamista edistävän liikunnan sijaan lihasjumit itseasiassa vain tulevat uudestaan ja uudestaan takaisin.
Ulkoiluvaljaiden testausta ensilumen aikaan.
Kävimme reilu viikko sitten tapaamassa Arctic Power-kennelin kasvattajaa ja siinä keskustellessa tuli puheeksi myös tuo vetovaljaiden istuvuus. Jimmyllä kun on pitkä selkä, mutta aika solakka käyttiksen rakenne, niin joko valmisvaljaat jäävät liian lyhyiksi tai jos selkäosa on sopivan pituinen, niin sitten valjaat eivät istu rintakehän kohdalta. Mittatilausvaljaiden hankinnassa taas epäilyttää oma mittaustaito ja tässä ihan omilla nurkilla ei näitä vetovaljaiden valmistajia löydykään, niin ei pääse valmistajan luoksekaan mitattavaksi. AP:n kasvattaja lupasi auttaa istuvien valjaiden kanssa, sillä hänelläkin oli vetovaljaita myynnissä ja niin me sitten saimmekin Jimmylle uudet valjaat!
Liian isoiksi venähtäneet valjaat.
Uudet vetovaljaat.
Retkeilyä.
Vaikka näytti siltä, että ratkaisut treeniongelmiin löytyivät valjaiden vaihdon myötä, päätin silti varmuuden vuoksi käyttää Jimmyn selkä- ja lonkkakuvauksessa, että saadaan poissuljettua luustolliset ongelmat. Viime torstaina käytiin kuvauksessa ja vaikka etukäteen jännitinkin mitä siellä sanotaan, oli kaikki kunnossa ja kivi vierähti sydämeltä kun sai tuonkin potentiaalisen syyn lihasjumeihin poissuljettua.
Näyttäisi siis siltä, että vetotreenit voivat jatkua ja siirrytään taas siihen kolme kertaa viikossa treenailuun!
Kaikki oli kunnossa :)
On se vaan niin rakas <3
Loppuun vielä videota tämän päivän treeneistä koirakaveri Kodan kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti